Helpommin sanottu kuin tehty - Kokemuksia skaalauksen toimintamallin rakentamisesta kunnille

RSS
21.12.2021 Kaisa Schmidt-Thomé, Jani Päivänen, Oras Tynkkynen

Hyvän käytännön tai malliesimerkin tunnistaa helposti. Ai, niinkö? Jos joku mainio toimintamalli on julkisesti saatavilla, sitä voidaan saman tien ryhtyä soveltamaan toisaallakin. Voisiko se olla niin suoraviivaista? Viimeistään kun saadaan näyttöjä uudenlaisen käytännön hyödyistä, on vain ajan kysymys, että käytäntö vakiintuu. Saammeko vähän toppuutella? Käymme tässä blogissa läpi oivalluksia, joita konsortiollemme on VIPU-projektin aikana skaalaamisesta kertynyt. 

Ryhtiä kätevistä käsitteistä

Maailmaan mahtuu paljon löysää puhetta skaalauksesta, jolla viitataan toiminnan kasvattamiseen tai parempaan kannattavuuteen. Myös kaupunkien kehittämistyössä ja kaupunkien yhteistyöhankkeissa näkee lepsuja heittoja – vai ovatko ne kovia lupauksia? – skaalaamisesta: “Projektit suunniteltiin skaalattaviksi, joten kaikki pystyivät istuttamaan tulokset omaan toimintaansa” tai “Yhdessä kaupunkien ja yritysten kanssa luotu yhteistyömalli skaalautuu myös muihin kaupunkeihin.” Onnistuneista toimintamalleista ja hyvistä käytännöistä kannattaisi tietenkin pitää kiinni ja levittää niitä kaikkien kuntien ja kaupunkien käyttöön, mutta ei se erityisen helppoa ole. 

Kestävä kaupunki -ohjelma on edistänyt kestävän kaupunkikehityksen hyvien käytäntöjen skaalaamista kuntien vuoropuhelun ja yhteiskehittämisen kautta koko ohjelman ajan. Me allekirjoittaneet olemme toimineet ohjelman yhteistyökumppanina hyvien käytäntöjen kokoamisessa ja levittämisessä myös erillisen hankkeen kautta.Kestävän kaupungin vipuvarret (VIPU-hanke) on tuottanut muun muassa hyvien käytäntöjen tunnusmerkistön sekä materiaalikokoelman nämä kriteerit täyttävistä ratkaisuista. Kehitteillä on ollut myös  typologia skaalauksen eri tasoista ja niiden välisistä suhteista. Kehitystyön tarkoituksena on ollut sekä tuoda systematiikkaa ja selkeyttä käyttämäämme käsitteistöön että auttaa kiinnostavien käytännön parissa toimivia hahmottamaan skaalauksen keskeisiä reunaehtoja.

Mahdollisuuksia yhdessä tunnustellen

Alkuvuodesta 2021 huhuilimme kestävän kaupunkikehityksen kentällä, jotta toimijat “ilmiantaisivat” meille omia suosikkikäytäntöjään eteenpäin levitettäväksi. Vinkin lisäksi toivoimme saavamme myös vinkkaajan nimen tai vihiä siitä, minkä toimijan puoleen meidän tulisi kääntyä lisätietoja saadaksemme. Kävimme läpi laariin kertyneet linkit aiemmin laatimaamme kriteeristöä vasten peilaten ja valitsimme lupaavimmat jatkoon. Siinä vaiheessa kelkasta jäi myös monta hyvää aloitetta, joita pystyttiin onneksi hyödyntämään Kuntaliiton kestävän kehityksen ennakointiprosessin aineistona. 

Mietimme sopivia tapoja kertoa hyvistä käytännöistä ja hyödynsimme tarinallistamista, kun kevyesti ohjasimme käytäntöjen “omistajia” esitystensä valmistelussa. Järjestimme nimittäin toukokuisella “VIPU-viikolla” sarjan skaalauskahveja eli varhaisen aamun kahvihetkiä kestävän kaupunkikehityksen käytäntöjen parissa.  Pandemian keskellä ei ehkä ollut yllätys, että eniten aamuvirkkuja kokoontui ruutujen ääreen lähiluonnon saavutettavuutta edistäviä käytäntöjä esiteltäessä.

Kautta linjan olemme tavoitelleet hyvää keskinäisen sparrauksen ilmapiiriä, jossa yhteistyöhön osallistuvat kunnat voivat haastaa itseään ja toisiaan sekä arvioida omaa toimintaansa kriittisestikin. Sisältöjä on pyritty teemoittelemaan niin, että yhteiset mielenkiinnon kohteet tukevat keskinäistä oppimista. Skaalauskahvien yhteydessä hyvien käytäntöjen esittelijät saivat myös haastaa mukaan uusia toimijoita, viemään samaa tai samankaltaista aihepiiriä eteenpäin omassa organisaatiossaan. Vaikka haasteet esitettiin melkein leikkimielellä, ne saivat kuitenkin vastakaikua. Esimerkiksi Jyväskylästä Ouluun heitetty puurakentamisen edistämishaaste tuli ilmeisen sopivaan saumaan – juuri kun Oulussa on koottu omia rivejä viemään kehittämistyötä seuraavalle tasolle. Ja Järvenpäässä juna olikin jo liikkeessä, kun Helsingistä kyseltiin kerrostaloasumisen kehittämiskuvioihin mukaan.  

Sanaston tarkentamisesta kohti typologiaa

Kun suhteutimme aiemmin kirjallisuuskatsauksessa noteeraamamme typologian (Lam et al. 2020) VIPU-hankkeen keskusteluihin, löysimme useita yhtymäkohtia. Pelkistimme tieteellisen artikkelin typologiaa seuraavaan tapaan.

Lähes kaikkien VIPU-hankkeessa koottujen hyvien käytäntöjen pyrkimyksenä on vahvistaa omaa toimintaa: jatkaa oman toiminnan kehittämistä sekä käytännön vakiinnuttamista ja tehostamista nykysijoillaan. Tätäkin on perusteltua pitää yhtenä skaalaamisen alalajina: esimerkiksi käytännön parempaa ankkuroimista sitä toteuttavien tahojen toimintaan, uusien kohderyhmien tavoittamista tai toiminnan hyötysuhteen kasvattamista prosesseja nopeuttamalla tms. Tällöin nousee siis etenkin toiminnan paikallinen lisäarvo, mutta usein toki kasvaa myös toiminnan teho – ehkä myös muiden tietoisuus tästä hyvästä käytännöstä. 

Useiden VIPU-hankkeen kokoamien käytäntöjen kohdalla on ollut kyse myös toiminnan laajentamisesta ja levittämisestä – käytännön toimintasäteen kasvattamisesta esimerkiksi lähialueille tai toisintamisesta vaikkapa suuremman valtakunnallisen kattavuuden luomiseksi. Tällöin skaalaaminen näyttäytyy ennen kaikkea toiminnan viemisenä uusiin konteksteihin –  samantyyppisiin tai täysin alkuperäisen toiminnan kontekstista poikkeaviin. Tällöin skaalaus on onnistunut, jos aiemmasta poikkeava tai täysin uusi käytäntö koetaan toimivaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. 

Myös toiminnan viemisessä rakenteelliselle tasolle on kyse skaalaamisesta – käytännön valtavirtaistamisesta esimerkiksi lainsäädännön keinoin tai käytännön taustalla vaikuttavan yhteiskunnallisen arvomaailman omaksumisesta laajemminkin. Tällöin käytännön juurruttaminen edellyttää uusien toimijoiden (usein poliittisten päättäjien) sitouttamista alkuperäisten toimijoiden jäädessä sivummalle, ja se tuottaa ennen kaikkea yhteiskunnallista muutosta.  

Vastineita tosielämässä

Suhteellisen simppelillä typologiallamme saa hyvin otetta hyvien käytäntöjen dynamiikasta. Skaalauksen kolmesta ulottuvuudesta ensimmäistä – käytännön vahvistamista syntysijoillaan – kuvatkoon tässä opastettu pyöräilyreitti Hyvinkään omenapuiden saloihin. Pyöräilyreitti oli suunniteltu erään tapahtuman yhdeksi ohjelmanumeroksi jo vuosia sitten, ja reitin opaskartta oli sittemmin myös kaupungin sivuilla avoimesti saatavilla. Käytännön edistäminen sai kuitenkin uutta tulta, kun Hyvinkään kaupunki – toimialat ylittävässä yhteistyössä – kokosi tiedot verkkoon aiempaa lähestyttävämmäksi kokonaisuudeksi “Hyvin Hyvinkääläiset Omenapuut”. Työssä käytettiin apuna tarinakartta-työkalua. Näin yksittäinen ratkaisu kehitti toimintaa eteenpäin etenkin tehostamalla viestintää ja lisäsi täten omenapuupyöräreittien “hyötysuhdetta”.  

Toista ulottuvuutta - käytäntöjen levittämistä toisaalle – edustavat tässä tekstissä  ”Luontopysäkit”. Meijän polku -verkosto keräsi tietoja Jyväskylässä helposti bussilla saavutettavista luontokohteista kartoille, joita voi hakea bussiyhtiö Linkin asiakaspalvelupisteestä Jyväskylän keskustassa tai ladata omalle puhelimelle tai tietokoneelle. Tällä hetkellä karttoja on tarjolla kuuden bussilinjan luontopysäkeistä ja luontokohteista. Toimintaa ollaan kuitenkin laajentamassa paitsi kattamaan useampia bussireittejä myös ulottumaan naapurikuntiin. Toimintamalli olisi kuitenkin omaksuttavissa – ainakin periaatteessa – minkä tahansa julkisen liikenteen verkoston yhteyteen. Kokonaan uusissa konteksteissa vastassa on kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä ennen kuin kuvio toimii niin kuin se parhaimmillaan voi uudessa ympäristössä toimia. 

Kolmas ulottuvuus eli valtavirtaistaminen on tunnistettavissa esimerkiksi Energiaeksperteistä – taloyhtiöiden energiaeksperttikoulutuksesta. Tampereella aikoinaan EU-hankkeiden turvin käynnistynyt koulutus on sittemmin institutionalisoitunut osaksi Tampereen kaupungin ja seudun liikelaitosten perustaman Ekokumppanit Oy:n toimintaa. Myös HSY:n Energianeuvonta.fi järjestää taloyhtiöiden energiaeksperttikursseja. Kurssien verkkoalusta Koutsi luotiin niin ikään EU-rahoitteisessa hankkeessa. Käytäntöjen valtavirtaistamiseen on aineksia myös Jyväskylän puurakentamiskäytännöissä. Paikallisissa puurakentamisen onnistumisissa on ollut kyse paitsi prosesseista, joissa monikumppanuuskaavoilla on voitu taata suunnitelmien korkea laatu ja toteutettavuus, myös suunnittelun “eetoksesta” tai suunnittelukulttuurista. Valtavirtaistamista voisi tapahtua esimerkiksi viemällä monikumppanuuskaavoja maankäytön suunnittelun valtakunnalliseen ohjeistukseen ja suunnittelijoiden koulutukseen. 

Skaalauksen alalajit: 1 Vahvistaminen eli paikallinen lisäarvo, 2 levittäminen eli toimivuus toisaalla, 3 valtavirtaistaminen eli muutos rakenteiden kautta
Kuvassa skaalauksen kolmen ‘alalajin’ typologia ja niiden väliset suhteet pelkistettyinä

 

Skaalauksen alalajien välinen dynamiikka

Kun typologiaa hahmotetaan kolmiona, jossa kaikki skaalauksen “alalajit” ovat vuorovaikutteisessa suhteessa toisiinsa, voidaan keskustelua edelleen syventää yhteismitallisesti. 

  • (1 => 2 ) Yhden mallisuorituksen perusteella toinen kunta voi yrittää tehdä saman perässä ja (2 => 1) antaa palautetta mallilleen, joka voi puolestaan ottaa siitä opiksi. 
  • (2 => 3) Kun riittävän moni toistaa mallisuoritusta, alkaa sen toimivuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta kertyä laajempaakin näyttöä. 
  • (3 => 2) Joidenkin mallien monistumiselle on laajaa yhteiskunnallista tilausta, mikä voi vauhdittaa niiden levittämistä. 
  • (1 => 3) Hyvin innostavaa ja synnyinsijoillaan vaikuttavaa mallia voidaan haluta valtavirtaistaa ilman varsinaisia näyttöjä sen toimivuudesta muualla. 
  • (3 => 1) Valtavirtaistamiseen liittyy usein jonkinlainen velvoite käytännön omaksumisesta – tai siihen myönnettävä lupa.   

Jos käytetään esimerkkinä Lahdessa toteutettua CitiCAP-hanketta eli henkilökohtaisen päästökaupan kaupunkitasoista pilottia, kolmio kiinnittää huomiomme seuraavasti: 

  • (1 ⇔ 3) CitiCAPin tausta-ajatus on huiman hieno ja sillä on voinut olla oma vaikutuksensa Lahden maineen kehittymisessä. Pilotin saama kansainvälinen huomio on noteerattu myös kansallisella tasolla, josta jatkotyöhön on voitu toivoa resursseja.  
  • (1 ⇔ 2) CitiCAP on koettu tosi innostavana mallina myös muille, mutta mallin kehitystyön ollessa kesken, sitä ei ole voitu antaa muille kokeiltavaksi, vaikka ottajia ja sitä kautta palautteen antajia olisi ollutkin. 
  • (2 ⇔ 3) Avaimet käteen -mallin puuttuessa näytöt kentältä ovat jääneet Lahden kokemusten varaan. 
Skaalauksen alalajien väliset suhteet CitiCAP-esimerkissä
Kuvassa skaalauksen alalajien väliset suhteet ja CitiCAPin esimerkin korostamat suhteet

Paljon muutakin sanottavaa 

Olemme VIPU-yhteistyön aikana miettineet paljon myös viestin viemisen tapoja, tarinoilla innostamista ja hyötyjen osoittamisen tarvetta. Siinä hengessä olemme koonneet hyvien käytäntöjen kokoelman Kestävä kaupunki -ohjelman sivuille neljäksi temaattiseksi paketiksi. Lisäksi työn aikana on kertynyt näkemystä siitä, minkälaiset asiat kestävän kehityksen parissa puurtavien asiantuntijoiden kehitystyön tiellä ovat ja minkälaisella vertaisoppimisella näitä esteitä voidaan purkaa. Niistä täytynee kirjoittaa oma bloginsa – vielä näin VIPU-hankkeen viime metreillä. 

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.